Rakas Wienin asukas Joyce Kistler, 83, kuoli Alzheimerin taistelun jälkeen

Rakas Wienin asukas Joyce Kistler, 83, kuoli Alzheimerin taistelun jälkeen

Joyce Ann Kistler, 83-vuotias äiti, isoäiti ja isoisoäiti, menehtyi 12. heinäkuuta 2025 The Inn at Walker Millin pitkän taistelun jälkeen Alzheimerin taudin kanssa. Joyce, jonka juuret ovat Warrenissa, Ohiossa, syntyi 21. helmikuuta 1942 Robert Russellin ja Glennes Lovisa Elser Baldwinin perheeseen. Hän eli perhe- ja yhteisörikasta elämää, valmistui Maplewood High Schoolista vuonna 1960 ja meni naimisiin Thomas H. Kistlerin kanssa vain vuosi myöhemmin 30. kesäkuuta 1961. Heidän matkansa vei heidät Mekasta Wieniin, jossa he viettivät yli kuusi vuosikymmentä yhdessä ennen Thomasin kuolemaa 20. lokakuuta 2022.

Joycen työelämää leimaa hänen omistautuminen Mathewsin koulupiirille, jossa hän toimi koulubussin kuljettajana yli 20 vuoden ajan työskenneltyään alun perin Packardilla. Hän oli Wienin presbyteerikirkon aktiivinen jäsen ja kosketti monia elämiä sitoutumisellaan palveluun. Hänen rakkautensa perheeseen loisti aikanaan, jonka hän vietti hänen tyttäriensä, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa kanssa hänen rakkaan kissansa Stellan kanssa.

Myötätunnon perintö

Hänen poismenonsa tuntee syvästi hänen perheensä, johon kuuluvat tyttäret Jane (Bob) Davidson, Jill Joseph, Lynda (Don) Feren sekä kuusi lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. Joycen jälkeen jäivät myös sisaret Sandy Barthel ja Nancy Lesh, kun taas hänen miehensä, vävy Eric Joseph, veli Bobby Baldwin ja sisar Donna Kinderman kuolivat.

Joycen palvelut on asetettu klo 11.00 16. heinäkuuta 2025, ja soittoajat ovat klo 10-11 Kyle Funeral Homesissa, Wienin kappelissa. Hänen muistokseen perhe rohkaisee muistomerkintöjä Alzheimerin järjestön Greater East Ohio -osastolle korostaen kasvavaa tietoisuuden ja tuen tarvetta tämän haastavan sairauden ympärillä.

Alzheimerin taudin ymmärtäminen

Joyce Kistlerin poismeno valaisee kiireellistä ongelmaa, joka vaikuttaa moniin perheisiin eri puolilla kansakuntaa. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että 83 % yhdysvaltalaisista aikuisista on huolissaan Alzheimerin taudin kehittymisestä, ja 12 % kokee sairauteen liittyvää merkittävää ahdistusta. Tietoisuudessa ilmenee myös eroja, sillä latinalaisamerikkalaiset ovat eniten huolissaan (29 % ilmaisee paljon huolestuneisuutta), ja seuraavaksi tulevat intiaanit (14 %), kun taas vain 9 % valkoisista amerikkalaisista ilmoittaa olevansa huolissaan. Luvut muistuttavat meitä siitä, että Alzheimerin tauti on laajalle levinnyt huolenaihe, ei vain diagnoosin saaneille, vaan myös perheille ja yhteisöille.

Tiedossa on kuitenkin huomattava aukko. Vain 16 % amerikkalaisista väittää ymmärtävänsä Alzheimerin hyvin, ja jopa tietoisuus lievästä kognitiivisesta häiriöstä (MCI) on edelleen vähäistä. On välttämätöntä, että ihmiset etsivät varhaista diagnoosia, koska 99% amerikkalaisista pitää tätä tärkeänä. Tosiasia on, että monet haluavat tietää Alzheimerin taudista ennen oireiden ilmaantumista, mikä kuvastaa halua suunnitella ja vastata ennakoivasti mahdollisiin tuleviin haasteisiin.

Varhaiseen diagnoosiin kannustaminen

Terveydenhuollon ammattilaisia ​​kehotetaan keskittymään varhaiseen havaitsemiseen, mikä on kriittistä niin potilaille kuin omaishoitajillekin. Kuten katsauksessa todettiin, Alzheimerin taudin aikaisempi diagnosointi voi vaikuttaa merkittävästi tulevan hoidon suunnitteluun ja parantaa yleistä elämänlaatua. Haasteita on kuitenkin lukuisia. Kliinikot kohtaavat usein aikarajoituksia, ja monet oireet jäävät huomiotta, mikä johtuu epätarkasti normaalista ikääntymisestä. Tämä korostaa kriittistä tarvetta parantaa diagnostisia prosesseja ja integroida hoitoa paremmin eri kliinisten tieteenalojen välillä.

Yleinen kiinnostus kognitiivista seulontaa kohtaan on suurta, ja 59 % ihmisistä uskoo sen tärkeyteen. Lisäksi 90 % aikuisista olisi innokkaita osallistumaan yksinkertaisiin lääketieteellisiin testeihin arvioidakseen riskiään sairastua Alzheimerin tautiin. Kun hoitovaihtoehdot kehittyvät, on tärkeää, että ihmiset pysyvät ajan tasalla ja proaktiivisia.

Loppujen lopuksi Joyce Kistlerin kuolema ei ole vain menetys hänen perheelleen, vaan myös mahdollisuus pohtia Alzheimerin taudin aiheuttamia haasteita ja käsitellä niitä. Lisääntyneen tietoisuuden ja vaikuttamisen myötä on toivoa paremmasta tuesta ja tulevasta hoidosta niille, jotka kärsivät tästä heikentävästä tilasta.