Länsi-Afrikan taloudellinen yhtenäisyys vaarassa lisääntyvien suvereniteetihuolien keskellä

Länsi-Afrikan taloudellinen yhtenäisyys vaarassa lisääntyvien suvereniteetihuolien keskellä

Länsi-Afrikan taloudellisen yhteistyön maisema on läpikäymässä merkittävää muutosta erityisesti merkittävien poliittisten muutosten jälkeen. Kun pohdimme Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisöä (ECOWAS), on selvää, että muutokset eivät vaikuta ainoastaan ​​taloudellisiin siteisiin vaan myös kansalliseen identiteettiin ja suvereniteettiin alueella.

ECOWAS perustettiin vuonna 1975, ja sen tavoitteena on edistää taloudellista yhdentymistä ja vakautta 15 jäsenvaltiossa, mukaan lukien Nigeria, Ghana ja Senegal. Kuten huomautti ECOWAS, yhteisö pyrkii poistamaan kaupan ja vapaan liikkuvuuden esteitä edistäen samalla kehitystä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Siitä on vuosikymmenten aikana muodostunut alueellisen yhteistyön kulmakivi, mutta viimeaikainen kehitys asettaa suuria haasteita.

Jäsenyyden kriisi

Malin, Burkina Fason ja Nigerin viimeaikaiset toimet ovat saaneet ECOWAS:n pyörteeseen. Nämä kolme maata ovat virallisesti vetäytyneet organisaatiosta, ja tätä on kuvailtu suureksi takaiskuksi yhteisölle yli 50 vuoden yhteisen ponnistelun jälkeen. Tämä jyrkkä askel seuraa poliittisen myllerryksen aikajanaa, johon liittyy sotilaallisia vallankaappauksia ja lisääntyviä jännitteitä, kun ECOWAS vaatii palauttamaan demokraattisen hallinnon. Mukaan BBC:n uutiset, näiden maiden johtajat uskovat, että ECOWAS:sta eroaminen antaa heille suuremman suvereniteetin ja itsenäisyyden tunteen.

Tästä uudesta riippumattomuudesta voi kuitenkin tulla kalliita kustannuksia. Eroamisen myötä ECOWAS menettää yli 76 miljoonaa ihmistä ja huomattavan maantieteellisen alueen. Monet tarkkailijat, mukaan lukien analyytikot, varoittavat taloudellisista vaikeuksista, joita sisämaavaltiot voivat kohdata tällaisen laajan kauppablokin ulkopuolella.

Sijoitusmahdollisuudet haasteiden keskellä

Näistä takaiskuista huolimatta alueen talouselämässä on edelleen valopilkkuja. Länsi-Afrikka on houkutellut ulkomaisia ​​suoria sijoituksia vuosien ajan ja siitä on tullut yksi suurimmista tällaisten varojen saajista mantereella. Kestävän kehityksen ja energiasiirtymän tarve on ilmeinen. Kuten raportoi Afripoli Ulkomaiset investoinnit ovat edelleen välttämättömiä alueen kehitykselle, varsinkin kun maailmantalous siirtyy kohti uusiutuvaa energiaa. Yritykset, kuten Total ja Ganfeng, ovat jo luoneet merkittävän pohjatyön Nigeriassa ja Senegalissa ja asettuneet tulevaisuuteen.

ECOWAS:n pyrkimyksiin luoda suotuisampia investointiolosuhteita ovat oikeudelliset puitteet ECOWASin energiatehokkuuspolitiikan (EEEP) ja ECOWASin uusiutuvan energian politiikan (EREP) avulla. Nämä aloitteet ovat ratkaisevan tärkeitä, varsinkin kun otetaan huomioon, että vain 42 prosentilla Länsi-Afrikan väestöstä on tällä hetkellä sähkön saatavuus. Tämä energiavaje muodostaa merkittäviä esteitä alueelle suunniteltujen kestävän kehityksen tavoitteiden (SDG) saavuttamiselle.

Kestävän tulevaisuuden rakentaminen

Koska Länsi-Afrikan väestön ennustetaan nousevan 436 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä, tarvitaan kipeästi infrastruktuurin kehittämistä, joka voi hyödyntää sen rikkaat luonnonvarat. Vaikka ECOWAS on kohdannut kritiikkiä siitä, että se on irtaantunut ihmisistä, erityisesti vetäytyneiden maiden jälkeen, jotka kyseenalaistavat sen tehokkuuden, laajempi makrotalouden kehityssuunta on edelleen vakuuttava. Itse asiassa Länsi-Afrikan ennustettu kasvuvauhti on 4,3 prosenttia vuonna 2025, jota tukee uusiutuvan energian ratkaisujen kasvava kysyntä.

Silti tämä kasvu on uhattuna; hallintoon liittyvät haasteet, talouden pirstoutuminen ja usein hajanainen lähestymistapa energiapolitiikkaan estävät mahdollisia edistysaskeleita. Suositukset vaativat yhtenäisen alueellisen investointikehyksen luomista ja rajat ylittävien energiahankkeiden priorisointia yhteisen kasvun ja jäsenvaltioiden keskinäisen riippuvuuden edistämiseksi.

Taloudellisen yhdentymisen matka Länsi-Afrikassa on monimutkainen poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden vuorovaikutus. Vaikka poliittiset jännitteet ja jäsenyyskriisit muodostavat esteitä, yhtenäisen lähestymistavan kehittäminen jatkuu. Ja tässä pyrkimyksessä mukana olevien organisaatioiden ja maiden on todellakin arvioitava uudelleen strategiansa ja varmistettava, että niiden kansalaisten tarpeet ovat eturintamassa.